Tiimityö rules!

26.11.11 saimme kyselyllä nettiapua pulmaamme. Tässä kooste:

Ensimmäisestä nettiavusta kiitos M.L. "Eniten olen oppinut, kun olen ollut mukana tekemässä ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa IRL. Kirjoista tentteihin ja kokeisiin lukeminen on pahinta, mitä tiedän. Tiimityö rules!"

Toinen jaettu idea, kiitos anonyymi korostaa tekemällä oppimista: "IT-alalla aloitan vain ohjelman harjoituskäytön ja pyrin tekemään sen sillä ominaisuuksiksi esiteltyjä asioita."

Kolmas vinkki sai meidät keskustelemaan muun muassa siitä, miten kiireellä tuhotaan paljon oppimistilaisuuksia, anonyymin vinkki kuului: "Ryhmässä, toimivassa sellaisessa, keskustellen, ilman aikarajaa tai -painetta. Opin joskus parhaiten istumalla omissa oloissa, lukea kirjaa tai selata nettiä - saamalla aitoja ahaa -elämyksiä. 'Oikeaa' oppimista on vain niin vaikeaa määritellä; kerran opittu, omaksuttu, käytetty, sovellettu asiakin voi käyttämättömyydessä joutua uudelleen opittavaksi."

Neljäs vinkki puhutteli myös ajankäytön ja oppimistilojen suhteen, kiitos anonyymi: "Pitkällä patikointiretkellä luonnossa aivot lepäävät ja silloin pulpahtavat uudet ideat ja ongelmien ratkaisut pinnalle. Tylsissä kokouksissa, jossa itsellä on ainostaan kuuntelijan vastuu - menee meditaation puolelle :) Ja tietenkin harjoitellessani rentouttavia lajeja kuten qigong, jooga ja meditaatio. Niissä pyritään rauhoittamaan se "mieli joka on kuin ryntäilevä apina" ja kun sen mielen saa hiljaiseksi, alkavat asiat rakeamaan :)."

Viides vinkki, kiitos I.A.: "Olen tätä kovasti viime aikoina pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että aikuselle oppijalle kaiken seuraavan oppimisen perusta syntyy siitä, että raivaa elämäänsä / tekemisiinsä / aivoituksiinsa ihan ensiksi reilusti tilaa uudelle. - Näin ollen todellisen uudistumisen ja oppimisen käynnistymistä voi väistämättömästi edeltää vuosien luopumisurakka. Sen jälkeen kannattaa hakeutua verkostoihin, joissa kokeillaan (ainakin lähes :)) kaiken tekemistä toisella tavalla. Verkosto voi olla kokonaan virtuaalinen, aina kasvotusten kokoontuva tai mitä tahansa siltä väliltä. Emergentti verkosto muodostaa vähitellen yhteisöllisen valmennuskulttuurin - sosiaaliset viestintävälineet tukevat valmentajan ja valmennettavan kohtaamista yli verkostorajojen. Twiittasin tästä eilen: "The capacity of peers to coach peers & to hold each other accountable can transform individuals & organizations http://is.gd/8Bd6an."

Liisalta saimme kuudennen vinkin: "Parasta on, kun ennen oppimista herää paljon aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Kysymykset muokkaavat oman pään maaperää niin, että oppimisen siemenet pääsevät muhevaan multaan, jolloin ne lähtevät itämään."

Seitsemäs vinkki korosti myös ajan luomaa tilaa oivaltaa: "Löytämällä aikaa ajattelulle, missä tahansa. Lenkillä, kotona, työmatkalla... Ilman aikaa ajatella ei synny ideoita eikä ratkaisuja. Ainakaan hyviä."

Kahdeksas nettiviisaus: "Puhumalla asian ääneen- itselleni tai toiselle. Mieluiten jollekin toiselle, joka tietoisesti tai tahtomattaan kommentillaan auttaa oivaltamaan asioita."

Jakaminen, osallistuminen, muilta oppiminen ovat merkittäviä. Yhdeksäs vinkki tätä todisti napakasti: "Keskustelemalla ja tekemällä."

Kymmenes vinkki antoi meille pitkäksi aikaa purtavaa: "Opin parhaiten oman kiinnostuksen avulla. Koulussa on tietysti pakko oppia sellaisiakin asioita, jotka eivät kiinnosta, mutta moniste reaaliaineissa se menee sitten helposti oksennusopsikelun puolelle - erityisesti jos ei ole aikaa omaksua ja pohtia asiaa kunnolla. Jos olen itse kiinnostunut aiheesta, tulee siihen yleensä laitettua enemmän aikaa ja uhrattua ajatuksia, jolloin opin sen paremmin. Usein opin pieniä "turhia" tiedonmurusia, koska ne vain tuntuvat kiinnostavilta tai painuvat muuten mieleen. Esim. tiesittekö että hehkulampun keksijä Edison oli narkoleptikko? Tai että Harry Potter -kirjoista tuttu Dumbledore pitää sitruunatoffeesta? Tai että elektronin löytänyt J. J. Thomson nimitti elektronia alunperin korpuskeliksi? Melko turhaa tietoa, joka vain jää mieleen, kun tiedon kokee kiinnostavaksi."

Yhdestoista vinkki: "Kysymys ei ollutkaan niin helppo kuin miltä näyttää. Varmaan opin parhaiten pohtimalla jotakin relevantillta tuntuvaa ongelmaa, lukemalla, mallintamalla, antamalla asian muhia mielessä ja odottamalla jotakin esiin tulevaa ratkaisua."

Kahdestoista nettivinkki: "Kokeilemalla, erehtymällä, yrittämällä. Tekemällä olen oppinut parhaiten. Oikein mestari-kisälli.periaatteella. Silloin kun pääsee itse oikein tekemään alusta ja olemaan lapsi ihmemaassa on se parasta oppimista. Kun unohtaa aiemmin opitut ja lähtee puhtaalta pöydältä etsimään uutta. Hyppää nenästä kiinni pitäen järveen ja katsoo, mitä siitä oikein tulee, mitä löytyy "pohjalta", niin se on parasta."

Kolmastoista netitse jaettu viisaus korosti autenttisissa ympäristöissä oppimista: "Opin uutta parhaiten ratkaisemalla jotakin oikean maailman ongelmia. Kokeilemalla ratkaisuja, onnistumisen ja erehdyksen kautta. Keskustelemalla ongelmasta ja ratkaisusta muiden kanssa. Kirjoittamalla ajatukset ongelmasta paperille, piirtämällä ne taululle. Ongelmien pitää kytkeytyä oikeaan elämään - synteettiset ongelmat eivät riitä oppimiseen. Sen lisäksi yhteen ongelmaan pitää voida olla monta ratkaisua - ei yhtä oikeaa vastausta. Monesta näkökulmasta saadaan paras kokonaisymmärrys aiheesta."

Facebookista ajatushelmiä:

• Silloin kun emme koe että pitäisi jotain oppia.
• Asian yhteydessä.